Jonne: Tulee yhdet bileet mieleen siellä Hollywood Hillseillä, oli yhden bileet ja siellä oli varmaan yli 300 henkeä. Voit kuvitella siihen tilaan, vaikka se on iso studio, siellä merirosvobändi soitti pihalla ja hirvee meininki, soihdut paloi ja rommi virtasi. Sitten jatkobileet oli valokuvaaja/taiteilija Ville Juurikkalan kämpillä. Siellä oli muitakin
suomalaisia vieraita kylässä, mm. festivaaliyrittäjä Iigori(??). Ja voitte kuvitella minkälaiset bileet siitä sitten syntyi. Mä en itse lähtenyt niille jatkoille, jouduin kiltisti jälleen kerran tyytymään rooliini ja jäämään hotellille pötköttelemään, mutta muu bändi oli siellä ja voin kertoa, että siitä mitä siellä tapahtui, kerrotaan sitten vasta kirjassa, joskus tuonnenpana, että mitä siellä sitten tapahtui ja miten ilta päättyi...
(naurua)
Haastattelija: no ei noin voi sanoa!
Jonne: Täytyy jättää vähän mielikuvitukselle (tilaa)...Sen mä kerron, että yksi auto meni lunastukseen...
Haastattelijat: Julkaiskaa se kirja nyt! Mä en edes lue ja mun on pakko ostaa kirja, toi oli niin hyvä...
Jonne:Olen lukenut, että Idols-tähdetkin julkaisevat jo kirjoja vaikka ura on ollut puoli vuotta, ja me ollaan jo itseasiassa kaikessa rauhassa keräilty (tietoa) ja kyllä me ihan varmasti jossain vaiheessa se julkaistaan. Ja meidän oikeudet julkaista Negative-kirja ensimmäisenä on itseasiassa managerillamme Tommi Liimataisella.
Haastattelija: täytyy pitää hyvät välit
Jonne: Tämä on äärettömän tärkeää, ja pitää muistaa, että Tommi on ollut absolutisti viimeiset viisi vuotta ja sehän kertoo siitä - mähän senverran tiedän ihmisistä jotka ei pahemmin käytä päihteitä - ne muistaa kaiken, se on uskomatonta se muisti! Jos me nyt tässä keskustellaan, niin sanasta sanaan muistaa kaikki. Varmaan kirjoittaa tälläkin
hetkellä tätä haastattelua tuolla jossakin (naurua) muistivihkoon, että voi käyttää sitten kirjassa. Siitä tulee oikeasti hyvä kirja, kyllä se sinne jonnekin Mötley Cruen Dirtin (kirjan nimi) viereen paikkansa löytää.
Haasttelija: kun kirja julkaistaan, sä et varmaankaan halua sitä palajstaa, mutta mikä on semmonen juttu, mistä ihmiset puhuisi eniten kirja luettuaan?
Jonne: Mä luulen, että se vois olla sitä, että jos me aijotaan oikeasti olla rehellisiä ja niinkuin on tarkotus ollakin - eihän siinä muuten ole järkeä - ihmiset ihan varmasti epäilee, että kirja on väritetty niin päihteiden osalta kuin kaikkien muidenkin sattumusten. Että ei voi olla bändi (enää) kasassa, ja sitä ihmettelen itsekin tällä hetkellä, miten se voi olla
kasassa, varsinkin alkupään kommellukset, ne ovat olleet ihan uskomattomia. Me lähdettiin ihan keltanokkina, eka levy jysähti sillä tavalla, että keikka oli koko ajan ja sillä samalla tiellä ollaan nytkin. Kyllä siinä jokaisella nuoremmalla kollilla kusi vähän nousi päähän, ja jokaisella eri tavalla ilmeni, se on ihan normaalia, joviaali ilmiö!
Jonne: ja mun mielestä mielenkiintosin vaihe tulee siitä vaiheesta , ennenkuin saatiin levytyssopimusta ja me asuttiin siellä meidän treenikämpällä. Itseasiassa meidän kitaristi(t?) asuivat kirjaimmelisesti siellä, pesi itseään sielä lavuaarissa, se oli ihan oikeaa katurock-meininkiä, siellä keiteltiin kiljua. Ei sitä pysty oikeen... päivänvalossa puhumaan.
Haastattelija: Täällä sä vielä kuitenkin olet ja lähes terveenä
Jonne: Joo ja mulla on ollut jotenkin aina vähän niinkuin kissa putoaa jostain ikkunasta, niin että kuitenkin putoaa aina jaloilleen, "nine lives".
Haastattelija: Kuinka monta elämää on käytetty?
Jonne: Mulla on ollut lähinnä onnettomuusasioita, oon meinannu hukkua ja ja kaikkea tämmöstä. Olen sammunut rööki suussa hotellhuoneeseen, ja herätessä koko patja on puoliksi palanut hiillokselle. Näkee unta vaan, että on saunassa, "*tun kuuma ja ompa kovat löylyt". Herääkin niin on huone täynnä savua. Se on ollut juuri sitä, että on ollut joku suojelusenkeli matkassa ja hyvä tsägä.
