HAVE TO LEARN FINNISH, AND YOU HAVE A CHANCE HERE!!!
Saatiin puhelimitse kiinni vuoden 2010 Ruisrockin line-upiin viimeisenä kiinnitetyn Negativen hyväntuulinen keulahahmo Jonne Aaron. Juttua riitti aamupuuron äärellä niin menneistä kuin tulevistakin festareista...
Minkälainen on Negativen festariraideri, onko se kovinkin raskas?
No meillä on ollu. Muutama vuosi taaksepäin siellä oli kaikkee kummallista, joka herätti hiukan hämmennystäkin keikkajärjestäjissä. Siellä oli mm. kumihanskoja ja vaseliinia, kaikkee tarpeellista siis. Jos haluaa tietää mihin noita hanskoja ja vaseliinia käytettiin, niin sitä saa kysyä meidän bassotaiteilijalta (Antti Anatomylta). Nykyään meillä on aika lailla peruskattaus, ollaan karsittu sitä aika lailla. Huomattiin jossain vaiheessa varsinkin ulkomailla kiertäessä miten viinaa ja muita juomia alkoi jäädä niin paljon yli, että ois pitänyt vuokrata oma kontti bäkkärijuomille. Oli hiukan pakkokin karsia, ja nyt se on ihan iisiä settiä: punaviiniä, pakollista lavavettä, olutta ja lonkeroo jokunen kori. Nykyään juomille on enemmän käyttöä treeniksellä, jossa on mukava hiukan juoda treenien lomassa.
Sen ymmärtää että aloittelevat bändit pyytää raideriin kaikenlaista mahdollista ja vähän enemmänkin, mutta hiukan sitä ihmettelee isojen bändien kohdalla, olihan esimerkiksi jokin aika sitten Suomessa vierailleen Guns'n Rosesin raideri aika huimaa luettavaa. Mutta kai se sitten on niin, että kun on tarpeeks hyvään tottunut, niin sitä sitten haluaa kaikenlaista, kuten vaikka maalauttaa bäkkärin seinät artistin mielentilan mukaan. Mut kyllä se mun mielestä pitäis mennä niin, että piuha vaan seinään ja rokki soimaan, niin se riittää. Toki kyllä perusjutut kuten safkat pitää olla kunnossa, kun nyt aattelee että matkustaa jonnekin missä ei oo välttämättä koskaan ollut ja välimatkat on pitkiä, sekä aikataulutkin tiukkoja, niin ei sitä välttämättä siinä lähdetä keskellä yötä metsästämään auki olevia ruokapaikkoja. Eikä hommasta oikein tule mitään jos on verensokerit alhaalla.
Eroaako festarikeikkaan valmistautuminen jotenkin bändin soolokeikasta?
Tuo se festarijuttu jonkinlaista lisäaspektia ja erilaista latausta, kyllähän jo kesä itsessään vaikuttaa kaikkiin, varsinkin kun on hyvä keli. Ei sitä noin muuten tule ajateltua että ketä varten ja mistä se yleisö on tullut. Aina sitä vetää kuin viimeistä keikkaa, kun eihän sitä koskaan tiedä että mikä se viimeinen keikka on. Koskaan ei tiedä koska lentokone putoaa, tulee maanjäristys tai tsunami, tai vaikka heinäsirkkasade. Aina vedetään ku viimeistä keikkaa. Rajoitettu soittoaika on iso ero verrattuna omaan keikkaan, jolla voi aina vetää hiukan pitkäksi, festareilla ei.
Onko miten tuskallista rutistaa tunnin festarisetti? Entä tuleeko festareille yleensä kasattua puhdas pop-setti, syystä että iso osa kuuntelijoista festareilla ei ole varsinaisesti faneja, toisin kuin omilla keikoilla?
Kyllä sen tässä vuosien aikana on aika hyvin oppinut festarisetin tekemään, jotenkin se juttu on tuolla selkärangassa. Omilla keikoilla voi vetää harvinaisuuksia ja b-puolia, festareilla setti painottuu sinkkuihin. Festarit on kuitenkin sellaisia koko kansan juhlia, joissa ihmiset haluaa kuulla radiosta tuttuja biisejä. Joskus bändin alkuaikoina kun oli julkaistu vasta pari sinkkua, niin tunnin setissä oli aikamoinen täyttäminen, nykyään festareilla ihmiset voi jopa hiukan ihmetellä, että miten monta tuttua biisiä meille on vuosien varrella kertynyt.
Festareilla on joskus ongelmana se, että muiden bändien vaatimusten ja säätöjen takia ei kaikki saa soundiaan sellaiseksi kuin haluaa. Onko se koskaan ollut ongelma Negativelle?
Meillä on niin kova äänimies, Meelis Niin, että se vetää missä vaan ja miten vaan, ihan millä kamoilla tahansa. Yleensähän äänimiehet valittaa että kun on huonot kamat ja muuta, mutta Meelis ei valita ikinä. Se vaan tekee duuninsa ja that's it. Pakko kehua että kun ulkomaillakin ollaan kierretty mitä erikoisemmissa paikoissa tässä vuosien varrella, niin usein paikalliset äänimiehet tulee desibelimittarien kanssa ihmettelemään ja pyörimään että mitä vittua, mistä toi sitä ääntä oikein tuuttaa. Se vetää stadionmeiningillä kovaa, mut niin ettei tunnu pahalta. Just niinkun pitää tehdäkin, silleen mikä on ollu bändillä lähtökohtakin, vedetään ku Rolling Stones. Se on kuin bändin kuudes jäsen, rautainen ammattilainen. Tavallisen kuuntelijan tulee varmaan harvoin mietittyä, että miten tärkeitä tuollaisetkin on ja miten paljon ihmisiä organisaatiossa muutenkin tarvitaan.
Toki olosuhteet voi muuttua esimerkiksi tuulen osalta, mut kyllä määrätynlainen taso pitäis pystyä säilyttämään keikkapaikasta ja kamoista riippumatta. Ei saa olla sellaista arpomista, että välillä onnistuu ja välillä menee päin persettä. Hyvä rutiinitaso ollaan pystytty säilyttämään, ei olla soundiongelmiin festareilla törmätty.
Tuleeko seurattua muiden festariesiintyjien settejä oman vedon ulkopuolella?
Lavalta tulee joskus katsottua, esimerkiks viimeksi Ruisrockissa ollessamme HIM:in veto. Kentältä on tullut seurattua Provinssissa Marilyn Mansonia, joka oli kyllä vakuuttava. Muuten ei keikkojen seuraaminen kentältä oikein onnistu, kun koko ajan saa pyytää kaikilta anteeksi että sori vaan, mut koitan katsoa keikkaa. Eihän siinä sinänsä mitään, että ihmiset tulee juttelemaan, mutta keikan katsominen vaan ei siinä oikein onnistu. Tietenkin sellaisella Michael Jackson -tyyppisellä maskilla sais rauhaa, mut oon aina ollu niin huono naamioitumaan. En jaksa tuhlata sellasiin aikaa. Enkä mä jaksa tollasia miettiä, mä vaan teen ja tulee sit mitä tulee. En mä ota itseäni turhan vakavasti.
Mikäs olisi festari jossa et ole olleet, mutta missä haluaisitte ehdottomasti esiintyä?
Roskilde tulee heti ekana mieleen, ja voi olla että saatamme itsemme sieltä ensi kesänä löytääkin. Esitän kyllä keikkajärjestäjille kaikki kuumimmat toiveeni sitä kohtaan, että sinne olisi pakko päästä. Roskilde on festari jonne tulee paljon esiintyjiä joka puolelta, ja festareilla on muutenkin hyvä maine. Paljon ihmisiä mut rauhallinen juhla, koskaan en oo kuullut että siellä olisi mitään rähinöitä. Koko alue on yhtä iloista ”party areaa”. Muutenkaan en oo kyllä ulkomaisilla festareilla koskaan törmännyt tappeluihin. En Euroopassa enkä etenkään Aasiassa, jossa ei kai tapella ikinä. Ainakaan Japanissa.
Ulkomaisilla festareilla esiintymisessä on muutenkin sellainen oma juttunsa. Täällä Suomessa meidät tuntee kaikki ja kaikilla on meistä oma käsityksensä, mutta kun lähdetään maan rajojen ulkopuolelle, niin siellä me ollaan tavallaan samalla viivalla kuin Linkin Park ja Metallica. Siinä kun vetää Green Dayn ja Slayerin välissä, ja lavan edessä Guns'n Roses- ja Iron Maiden -takkiset rasvatukat pui nyrkkiä ilmaan meidän tahtiin, niin on se uskomaton fiilis! Sellainen muuttaa kummasti perspektiiviä. Ei siinä ole mitään väliä mistä me tullaan eikä kenelläkään ole ennakkoluuloja, ainut mikä yhdistää on musiikki.
Rähinöistä tuli mieleen, että mitä mieltä olet Suomen tiukasta alkoholipolitiikasta, joka näkyy festareillakin katsojien ahtaamisesta anniskeluhäkkeihin?
Ei se taida just meitä suomalaisia haitata. Taidetaan olla sen verran sitkeitä sissejä, että ei välitetä vaikka ei oo plyysiä ja samettia viimeisen päälle, me pystytään virittämään tunnelman mihin vaan. Ollaanhan me kai muutenkin hiukan erikoista kansaa, uidaan avannoissa ja pyöritään hangissa.
Tuleeko mieleen paikkaa Suomessa, joka ansaitsisi oman festarin, mutta jossa sellaista ei vielä ole? Entä jos itse järjestäisit jonkun uuden festarin, niin mitä nimiä kiinnittäisit heti kärkeen?
Kiimajärvirock ois kova sana! No mut joo vakavasti puhuen, siihen nähden miten pieni maa Suomi on, niin onhan meillä hirveä määrä festareita, jokaiselle jotakin. Syy lienee siinä, että kun Suomen kesä on niin lyhyt, niin me suomalaiset halutaan ottaa siitä kaikki irti. Jos itse järjestäisin festarit, niin ainakin Kent ja The Sounds olisi sellaisia jotka kelpaisi. Niin ja jos toivoa saa mitä tahansa, niin kyllähän Abba ja A-ha kelpaisi!
Mitä mieltä siitä kun festareita yritetään usein joidenkin tahojen toimesta siirtää toiselle paikalle, esimerkiksi Ruisrockia, jota on oltu usein siirtämässä?
Onhan Ruisrockilla jo vuosikymmenien perinne ja eksoottinen miljöö merineen ja niittyineen, eli ei sellaista perinnettä oikein oo järkee rikkoa. Toista se on uudemmilla festareilla, jotka ehkä hiukan niinkuin hakevat paikkaansa. Loppupeleissä on kuitenkin aika se ja sama missä festari järjestetään, kyllä se on se nimi ja brändi joka tuo ihmiset. Ja tietenkin hyvät esiintyjät. Koskaan ei voi kuluttajaa aliarvioida ja ajatella, että esiintyjillä ei oo mitään väliä vaan laitetaan lavoille ketä tahansa ja kerätään vaan massit pois, niin kyllä kuuntelijalle jää paskan maku suuhun ja se muistaa sen. Ja seuraavana vuonna sitten ajattelee, että katselenpas tänä kesänä jotain muuta. Festivaaleihin voi soveltaa urheilusta tuttua sanontaa, eli festarit on juuri niin hyvät kuin mitä viime festarit olivat. Samoin kuin me bändinäkin, ollaan just niin hyviä kuin mitä meidän edellinen levy on.
Parhaat festarimuistot joko esiintyjänä tai katsojana?
Mulla oli aikoinaan monta vuotta sellainen ajatus, että en mene festareille ennen kuin pääsen itse lavalle, mutta tuossa vuosituhannen vaihteessa se lupaus tuli rikottua kun mentiin Provinssiin meidän kitaristin Larryn kanssa, ja se olikin sitten huima kokemus. Messissä oli myös Uniklubin ukot, joilla ei meidän tapaan ollut mitään tietoakaan mistään levytyssopimuksista. Jussilla oli mukana akustinen kitara, jonka säestyksellä sitten laulettiin ja aiheutettiin yleistä pahennusta. Tuli esimerkiks jossain vaiheessa oksennettua pizzat jonkun asuntovaunun kynnysmatolle. Bändeistä en muista just mitään, ainoastaan The 69 Eyes tulee mieleen.
Tästä sitten eteenpäin kesää ja festareita juhlimaan?
Joo oon ihan fiiliksissä kun tästä pääsee ensin Ruisrockiin samalle lavalle missä oltiin tasan seitsemän vuotta sitten ekan levyn ilmestymisen aikoihin, siitä sitten Simerock ja Tammerfest. Oikein kunnon Bermudan kolmio!
Ja vielä lopuksi, TOP 3 festaria?
No pakko vetää sen verran kotiinpäin että ensin Tammerfest, sitten Ruisrock ja Provinssirock. Ruisrock tässä Suomen suurimpana festarina veisi ykköspaikan, mutta mut kivitetään jos nostan sen Tammerfestin yläpuolelle. Neljänneksi haluaisin mainita Simerockin, joka on varsin uusi festari, mutta jolle uskon ja toivon hyvää tulevaisuutta.
No comments:
Post a Comment